Mahassa tuntuu potkuja, myllerrystä ja muljuntaa. Olo on edelleen hyvä, vaikka viimeisen viikon aikana alkuraskaudesta tuttu ilta(päivä)väsymys on alkanut nostaa päätään. Tahti on hidastunut, sillä kävellessä mahaa alkaa pistää, etenkin aamuisin, muutaman sadan metrin jälkeen hidaskin kävely muuttuu vielä hitaammaksi. Normaalisti koiran kanssa tehtyyn reippaaseen aamulenkkiin menee 20 minuutin verran, nyt ihan helposti vartti enemmän. Huomaan myös kävelytyylini muuttuneen taaperrukseksi. Kaiken kaikkiaan olo ei ole enää järin ketterä, vaan maha, vaikka onkin vielä pieni, alkaa olla jo tiellä. Normaaliolosuhteissa olen aika venyväinen, ja nyt on ollut vähän totuttelemista siinä, ettei kroppa taivukaan samanlaisiin mutka-asentoihin kuin tavallisesti.
Hankintojakin on taas tehty: pinnasängyn reunasuojus, imetystyyny, torkkupeitto, hoitoalusta, pari vaatetta... Lisäksi äitiyspakkaus on matkalla, ja vaunut, turvakaukalo ja sitteri katsottu valmiiksi. Ja auto, sekin on vaihdettu isompaan! Vauvan vaatetus tuottaa päänvaivaa, sillä olen ihan autuaan ulalla kaikesta lapsiin liittyvästä. Kuten siitä, mitä kaikkea (ja kuinka paljon) vauva tarvitsee. Riittääkö neljä bodya per koko, vai pitääkö niitä olla kymmenen? Entä mahtuuko jokaiselle vastasyntyneelle koko 50 tai 56, vai voiko vauva olla niin iso, että pienimmät koot on ihan turhia? Vähän väliä kuulen, että "niitä saatte sitten lahjaksi kuitenkin kaikkialta", mutta oma ystäväpiiri ja suku on kyllä sen verran suppea, että ihan en nyt minkään lahjavyöryn varaankaan vaate- ja muita hankintoja laskisi...
Vaikka muutamalla läheisellä ystävällä on lapsi tai useampia ja odottajiakin löytyy lähipiiristä muutama (tosin toisella paikkakunnalla), tuntuu välillä vähän yksinäiseltä näiden vauva-asioiden suhteen. Mies toki on innolla menossa mukana, mutta silti sitä kaipaisi "kohtalotoveria", jonka kanssa jakaa näitä odotusajan tuomia tuntemuksia. Ehkä perhevalmennuksessa sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti