Liikkeitä?

Alan yhä enemmän kallistua sille kannalle, että vatsassa tuntuva kutitus tarkoittaa sikiön liikehdintää. Kutina on ehkä aavistuksen voimistunut, ja muuttunut aika säännölliseksi. Ja eilen aamulla: sattumalta makoilin sohvalla, kädet vatsalla, kutinoita tunnustellen, ja sitten yhtäkkiä sormiin osui vaimea tökkäisy. Ja toinen. Kolmas, neljäskin! Ajattelin ensin, että joku vähän suurempi ilmakupla siellä matkaa suoliston uumenissa. Vähän erikoisessa paikassa tosin. Mutta sitten asiaa selviteltyäni, kyllä noiden (luotettavien...) keskustelupalstojen mukaan liikkeet voisi jo tuntea ulkopuoleltakin! Huimaa!

Huomenna on yksityinen ultra. Vähän niin kuin julkisella tehtävää rakenneultraa edeltävä tsekkaus. Julkisen ultra osuu torstaille juuri ennen pääsiäispyhiä, enkä kestä ajatusta, että ei-toivottujen löydösten suhteen pitäisi sitten odotella pyhien yli jatkotutkimuksiin pääsyä. Enkä kestä enää jännittää lähemmäs kahta viikkoa! Joten käydään huomenna kurkkaamassa, miltä masussa näyttää. Toivottavasti hyvältä!

Rakenneultraa odotellessa

Huomenna alkaa 18. raskausviikko. Huimaa!

Nt-ultran jälkeen oli aika, jolloin iloitsin ja nautin raskaudesta tuudittautuen siihen, että nythän kaikki on hyvin. Sitten joku päivä aloin ajatella lähestyvää rakenneultraa. Ja sitä, mikä kaikki voi olla pielessä. Entä jos lapselta puuttuu sisäelimiä, silmät, suu? Entä jos on jokin paha epämuodostuma? Entä jos sydämessä on merkittävä vika? Entä jos raajat ovat liian lyhyet, aivoissa on kysta tai havaittavissa on vaikea kehitysvamma? Aavistuksenomaisesti olen toki myös stressannut sitäkin, mikä kaikki vielä rakenneultran hyvienkin uutisten jälkeen voi mennä pieleen: kohtukuolema, synnytys, kätkytkuolema. Päätyen aina teini-ikäisen toilailuihin tai ajokortin saaneen kolarointiin.

Kovaa on tämmöisen heikkohermoisen elämä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin päivä kerrallaan.

Mitään ei olla silti vielä vauvalle hankittu. Tiedättehän sen ajatuksen, sitten varmasti jokin menee pieleen, jos liian aikaisin. Rakenneultran jälkeen sitten, jos kaikki näyttää siinä olevan hyvin. Rakenneultra ajoittuu torstaille ennen pääsiäistä, ja siitäkös sitten hermoromahdus tulisi, jos jotain lisätutkittavaa löytyisi. Joten varasin yksityiselle ultran jo edeltävälle viikolle, 18+5.

Vointi on ollut hyvä. Masussa kutittelee, en tiedä tarkoittaako se venyvää ihoa (ja raskausarpia...) vai kenties sikiön liikkeitä? Kovasti kutittelu tuntuu kyllä kohdun alueella, saas nähdä muuttuvatko "perhosen lepatukset" "kalanpyrstön heilautusten" ja "kuplahdusten" kautta sitten aikanaan potkuiksi.

Töissä raskautuminen on nyt julkistettu miltei kaikille (vähäisille) työtovereille. Ihme ja kumma, kukaan ei ollut arvannut mitään, vaikka jälkikäteen sanoikin nyt katselleensa pömpöttävää mahaa ja etenkin näitä megalomaanisen kokoisiksi paisuneita tissejä (huvikseni kokeilin tällä viikolla vanhoja normirintsikoita, kyllä ne kiinni vielä meni, mutta näky oli jotakuinkin hupaisa).

Ainiin! Uusi äitiyspakkaus julkaistaan perjantaina. Kovasti olen sitä jo kärkkynyt, vaikkei aiemmin haalareiden tai makuupussin värit olisi voineet vähempää kiinnostaa. Kummasti sitä nyt tarkastelee paketin sisältöä eri silmin...