The ultra

Nt-ultra oli ja meni, ja siitä on jo pian viikko! Ultran aamu alkoi mukavassa flunssapöhnässä. Ensin ei meinannut löytyä parkkipaikkaa, sitten ei meinannut löytyä poliklinikkaa, sitten juostiin rappuja ekan ja kolmannen kerran välillä ja lopulta päädyttiin kolmoskerrokseen, jossa ovessa luki äitiyspoliklinikka. Ehdin viskata ulkovaatteet pois ja kipitin kovaa vauhtia vessaan, koska tuskanhien ja flunssatukkoisuuden lisäksi pissahätä oli jo tuossa vaiheessa jäätävä. Vaan ei! Ennen vessan ovea kuulin miehen ja hoitajan keskustelevan, että ykköskerroksessa pitää käydä ilmoittautumassa. Jaahas. Lisää porrassekoilua, hissillä synnytysosaston ovelle ja lopulta takaisin kolmoseen ja ulkokautta oikeaan paikkaan. Miten vaikeaa voi olla löytää ilmoittautumistiski?

Lopulta ilmottautumistiskillä hikisenä, tukkoisena ja ämpärin kokoinen kupla otsassa aloin kertoa tietojani, ja täti tiskillä kysyi neuvolakorttia. Jaa, pitäskö semmonen olla mukana vai? Sitten kun täti vielä kertoi, että ennen ultraa ei nyt sitten saisi käydä pissalla, murtui meikäläisen pato ja tuli iso parku. Lopulta täti saattoi meidät oikeaan hissiin ja painoi vielä nappulankin valmiiksi. Meinas varmaan, että muija saa muuten hermoromahduksen, jos vielä eksyy jonnekin...

No, pääsin pissalle ja päästiin ultraan ja rakkokin oli jo ehtinyt täyttyä viidessä minuutissa (kiitos reippaan ainevaihduntani ja tuolloin vielä aamukahvin, vessassa saa tosiaan ravata jatkuvasti...), eli maailma ei sittenkään kaatunut näihin hirvittäviin koettelemuksiin.

Yllätys oli se, että ultran tekikin kaksi kätilöä, joista ilmeisesti toinen oli harjoittelija. Myös laite oli uusi, joten esimerkiksi sydänäänet kuuluivat varsin hiljaa, koska kumpikaan kätilöistä ei osannut säätää laitteen ääntä kovemmalle... Ultrapäivänä viikkoja piti olla 12+1, mutta mittojen perusteella niitä olikin peräti 13+1, joten laskettua aikaa aikaistettiin viikolla. Niskaturvotus oli normaali, 0,84, aiemmassa yksityisen ultrassahan sen oli todettu olevan jotain 0,7-1,00 mm:n välillä mittauskohdasta riippuen. Kotiin postitettu kirje tällä viikolla tiesi vielä kertoa, että myös veriseula oli normaali, eikä kohonnutta down-riskiä ole nyt näiden tutkimusten perusteella.

Laskin huvikseni noiden uusien viikkojen perusteella hedelmöittymishetkeä, eikä se niiden perusteella yksinkertaisesti ole mahdollinen. Aiemman yksityisen ultran mukaan tuona TYKS:n ultrapäivänä viikkoja olisi ollut 12+5, mikä sen sijaan olisi mahdollinen. Mene ja tiedä. Kuulemma parempi nyt kuitenkin aikaistaa määränpään ajankohtaa, ettei käy sitten niin, että vauva menee reilusti yliaikaiseksi, jos la on laskettu liian pitkälle. Mutta tämän viimeisimmän arvion mukaan nyt olis jo 14+0, aika hurjaa!

Maaginen raja

Tänään 12+0 eli kahdestoista raskausviikko on päättymässä. Huomenna aamulla on nt-ultra, toivottavasti kaikki on yhtä hyvin kuin edellisessä ultrassa näkyi olevan. Sydänäänet kuuluivat eilen reippaasti, huomattavasti aiempaa ylempää ja vaivatta, ei tarvinnut painaa anturia yhtään! Kovasti tuntuu hän liikkuvan jo, sillä anturi kadottaa sykkeen herkästi.

Aluksi ajattelin, että 12 viikon tullessa täyteen, hihkun raskaudesta jo ihan kaikille. Vaan ei! Sitä jotenkin haluaa pitää salaisuuden vielä hetken. Ainakin ultran yli, ehkä vielä pari viikkoa.

Pienen rohkean askeleen otin jo, kun tilastin nettikaupasta mammafarkut kokeiluun. Ja nehän olivat täydelliset! Tällaisen, jonka on "normaalitilassakin" varsin haastavaa löytää sopivia farkkuja, oli tietysti sitten pakko ne pitää, vaikka kasvuvaraa mahalle onkin vielä aika paljon. Onpahan yhdet ihan oikeat housut olemassa, tähän asti kun oon mennyt lähinnä legginseillä ihan jo turvotuksen vuoksi... Nyt huomaan kyllä vatsan pullottavan jo ilman syömistäkin, jo aamulenkillä ulkoilupöksyjen nappi alkaa olla melkoisen pinkeä.

Pieni alkava flunssa vaivaa, toivottavasti ei sentään sitä pelättyä influenssaa nyt sitten... Viikon vanha rokote kun ei taida vielä suojata oikein mitenkään!