Aika menee kuin siivillä. Yksityinen ultra oli ja meni hirvittävän stressimigreenin siivittämänä. Kaikki oli kunnossa. Rakenneultraan mentiin siksi suhteellisin huolettomina, mutta itku tuli sielläkin, kun kätilö kohta kerrallaan totesi kaiken näyttävän normaalilta. Jotenkin sitä oli sitten kuitenkin jännittänyt kovasti, ja vasta siinä kätilön selittäessä tutkittavia rakenteita vasta tajusi, mikä kaikki tosiaan voisi olla pielessä.
Maha kasvaa (ja vähän kaikki muukin). Rintsikkaostoksilla piti taas käydä uusimassa kaikki vanhat liivit jo toistamiseen isompiin, saas nähdä kuinka paljon tästä vielä rintavarustus paisuu! Mies on ymmärrettävästi varsin innoissaan tästä lieveilmiöstä...
 |
| 19+6, tästäkin on jo puolitoista viikkoa! |
Suoliston myllerryksen olemme diagnosoineet nyt virallisesti potkuiksi, joita onkin nyt alkanut tuntumaan reippaasti. Ja useamman päivän ajan jo niinkin, että mieskin on tuntenut potkut! Masuotus innostuu potkunyrkkeilyharjoitteisiin etenkin iltaisin, kun köllähdän sohvalle telkun ääreen. Liitos-, kasvu- tai mitälie-kipuja on ilmaantunut viime päivinä: kävellessä mahaa alkaa pistää, ja välillä kolottelee ihan muuten vaan ollessa. Neuvolasta kerrottiin, että kuuluu asiaan. Kohtu siellä kasvaa nyt kovasti ja hakee tilaa. Tällaisen, joka on tottunut kävelylenkilläkin paahtamaan tuhatta ja sataa, on ollut pakko hidastaa tahtia. Ja mikäs siinä, koira tykkää pidentyneistä nuuskuttelutauoista ja kevät on parasta aikaa kuunnella lintujen kevätkonserttia ja katsella heräilevää luontoa. Alan hiljalleen myös vaappua ja ulkoiluvaatteetkin alkavat pingottaa mahan kohdilta niin, että kohta lienee naapurustollekin selvää, että kyllä meillä lasta odotellaan, emäntä ei siis olekaan ylensyönyt.
Yllättävän paljon nämä jo kertyneet kilot (varmaan kaikkiaan lähemmäs 10 kiloa lisää siihen, mitä hoikimmillaan viime kesänä painoin) tekevät kulkemisesta raskaampaa. Valtaosa taitaa olla tisseissä, loput kohdussa, sitten hiukan on raskauden myötä ilmaantuneissa
jenkkakahvoissa muodoissa, ja loput taitaa olla puhtaasti turvotusta. Innolla odotan, millaista turvotus on sitten kesähelteillä...
Hankintoja vauvalle on tehty jo peräti kaksi (!!) kappaletta. Rakenneultran jälkeen palkitsin itseni hiippailemalla vauvanvaateosastolle, ja himoitsemieni muumi-kuosisten vaatteiden sijaan valikoin varsin neutraalin body-pöksyt-yhdistelmän. Se olikin ihka ensimmäinen hankinta, jonka olen vauvalle uskaltautunut tekemään! Kotimaanmatkan pysähdyspaikassa taas hypistelin helistintä (en tiedä käyttävätkö vauvat oikeasti edes sellaista, mutta se on söpö), ja mukana matkustanut anoppi halusi sitten ostaa lelun vauvalle. Kyllä näillä jo pärjää pitkälle, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti