Perjantaina oli varhaisraskauden ultra, kolmas sellainen. Viikkoja mittojen mukaan 8+1, eli aavistuksen enemmän, kuin viimeksi parin millin pituisen alkion perusteella oli laskettu. Hetken helpotus, kaikki hyvin! Sydän sykkii ja pieni selkäranka näkyi kuvassa.
Jostain luin, että tämä viikko olisi riskialttein keskenmenon suhteen. Johtuen siitä, että tärkeiden elimien muodostuminen tapahtuu näinä päivinä. Ja siitähän luonnollisesti seuraa, että jos jokin menee pahasti vikaan, tuloksena saattaa olla keskenmeno.
Mutta peukut pystyyn! Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Pahoinvoinnin helpottaminen ajoittain pelottaa, jotenkin kun olo tuntuu raskautuneemmalta, kun koko ajan yököttää ja kunnolla. Mutta ajoittain parempi vointi saattaa johtua myös siitä, että olen täsmällisesti koittanut viime päivät syödä vähintään kahden tunnin välein jotain. Voimakas yökötys ja heikotus tulee heti, jos maha pääsee tyhjentymään.
YTHS:n gynelle en varmaan kehtaa enää mennä, olen siellä jo ravannut lukuisia kertoja ja soittanut vielä sitten muutaman kerran siihen päälle. Np-ultraan on kuitenkin vielä nelisen viikkoa, joten hermoilutaipumukseni tuntien taitaa edessä olla visiitti vielä sitä ennen yksityiselle tarkistusultraan. Pessimisti ei pety! Siksi ajattelen (ihan realistisesti, kaiketi), että vieläkin voi mennä vaikka mikä vikaan. Alkuraskaudessa, sitten np-ultrassa, sitten rakenneultrassa, loppuraskaudessa, synnytyksessä... Aina voi sattua ja tapahtua, jokin voi mennä pieleen, voi tulla huonoja uutisia. Mutta mikä on se vaihe, kun tästä raskaudesta voisi pelkojen sijaan alkaa jo nauttia? Viikon 12 jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti